Pitkästä aikaa pääsen taas käymään blogin ja leivonnan maailmassa. Kesäkuu on vierähtänyt pitkälti perheen kesken lomaillessa eikä (uskomatonta kyllä!) leipomisasioille ole juurikaan jäänyt aikaa. Alkukuusta oli kyllä tarkoitus tehdä suklaakeksejä pojan nimipäiville mutta ne bileet jäivät hieman varjoon, kun piti valmistautua myös Tampereen-reissuun ja anopin 60-vuotispäiville. Noh, ehkäpä teen keksit sitten omille nimppareille heinäkuussa. Kirsikkana kakun päällä täytyy tunnustaa, että aloitin juhannuksesta myös eräänlaisen herkkulakon, joten leivontahommat tuskin ainakaan lisääntyvät. Paitsi jos keksinkin aina jonkin "terveellisen" version. Se voisikin olla hauskaa mutta nyt asiaan.
Tänään meidän suloinen pikkupoikamme täyttää puoli vuotta ja sitä on kyllä aivan pakko juhlistaa jotenkin. Raukallahan on syntymäpäivä juuri ennen jouluna, joten senkin vuoksi jo tahtoisin, että tässä kesäkuun aikana olisi edes joku isompi juhla pojalla. Tänä vuonna juhlan virkaa toimittaa leipomani prinsessakakku, joka todennäköisesti syödään kaksistaan mieheni kanssa.
Tietenkin kakusta piti tehdä vähemmän prinsessainen, joten värjäsin päälle tulevan marsipaanin siniseksi. Marsipaaniahan saa myös valmiiksi sinisenä mutta se oli niin oudon (lue: ruman) sävyistä, että päätin kokeilla, josko itse saisin kivemman näköista aikaiseksi. Onnistuin mielestäni suht. hyvin, vaikka sävy jäikin hieman vihertäväksi, kun marsipaani itsessään on hieman kellertävää. En tiedä, jos enempi elintarvikeväriä olisi tehnyt marsipaanista sinisemmän, mutta minusta tuo on kaunis noinkin.
Sininen prinsessakakku
Pohjaa varten ota esille
- Irtopohjavuoka (halkaisija 24 cm)
- Desimitta ja teelusikkamitta
- Kulho munasokerivaahdolle (reilun kokoinen)
- Kulho kuiville aineille (voipi olla pienempikin)
- Vatkain
- Nuolija
- Siivilä
Mittaa 4 munaa ja päälle 2 dl sokeria isompaan kulhoon ja vatkaa ne vaahdoksi. Vaahto on hyvä, kun se on vaaleaa ja kuohkeaa ja siihen pystyy piirtämään kuvion vatkainta nostaessa. Tässä menee noin 5-10 minuuttia.
Sekoita pienemmässä kulhossa kuivat aineet keskenään eli 2 tl leivinjauhetta, 2 tl vaniljasokeria, 1 dl vehnäjauhoja sekä 1 dl perunajauhoja.
Siivilöi kuivat aineet muna-sokerivaahtoon. Kääntele rauhallisesti nuolijalla, kunnes jauhoseos on kunnolla sekoittunut vaahtoon. Kinuskikissa väittää, että ei tarvi siivilöidä ja voi sekoittaa vatkaimella, jolloin pääset nopeammin eteenpäin. Mä olen kuitenkin ihan varma, että sen kerran, kun EN siivilöi, käy katastrofi. Siksi näin.
Kaada taikina irtopohjavuokaan ja paista uunin alatasolla 175 °C noin 25-30 min.
Kerrankin mun kakkupohjasta tuli täydellinen! Eikä ollut yhtään tumma päältä, kuten yleensä. Se johtui varmasti siitä, että yleensä olen paistanut kakkupohjan keskitasolla eikä se oikein toimi. Varsinkaan tolla meidän kökkötraktoriuunilla. Lisäksi pohja on ihanan hötöinen ja pehmeä muttei hajonnut, kun sitä leikkasi. Johtunee perunajauhosta? Olisin voinut syödä sen pohjan jo pelkälteenkin. :D
Pohja leikataan siis kolmeen osaan ja se kannattaa täyttää samassa vuoassa, jossa paistokin tapahtui. Vuoraa vuoka kelmulla niin pysyy homma siistinä ja voit kääntää kelmun hyydytysvaiheessa kakun päälle. (Itse en tietenkään tätä tajunnut vaan pesin sen irtopohjavuoan paiston ja täytön välissä.)
Täytteitä prinsessakakussa on kaksi. Tässä kohtaa sovelsin hieman.
Laita kakkuvuoan pohjalle kerros kakkupohjaa ja levitä sen päälle ensin 1 dl vadelmahilloa ja hillon päälle vielä vadelmasurvosta, johon on käytetty 3 dl vadelmia. Helppoa kuin heinänteko.
Itse käytin pihiyksissäni ulkomaisia pakastevadelmia, joten keitin niitä ensin pari minuuttia. Valutin ylimääräiset nesteet pois ja jäljelle jääneen vattumönjän käytin kakkuun. Vadelmahilloa mulla ei ollut, joten käytin lettuhillo-nimikkeellä olevaa jankkia, jossa oli vadelmien lisäksi myös mustikkaa ja mansikkaa.
Nosta vadelmatäytteen päälle keskikerros kakkupohjasta. Toiseen kerrokseen tulee vaniljatäyte, jota varten tarvitset:
- Pienen kattilan
- Isohkon kulhon
- Astia liivatelehden liotusta varten
- (Puu)kauha
- Vatkain
- Desi-, ruokalusikka- ja teelusikkamitat
Liota 1 liivatelehti kylmässä vedessä.
Sekoita kattilassa keskenään 2,5 dl maitoa, 1,5 rkl maissitärkkelystä, 1,5 rkl sokeria, 2 munan keltuaista ja 2 tl vaniljasokeria. Kuumenna ja sekoita koko ajan, jottei sotku pala pohjaan. Sekoita, kunnes seos on sakeaa ja kiisselin näköistä. Ota pois levyltä ja jätä jäähtymään.
Valuta liivatelehti ja sekoita se kuumaan kiisseliin.
Vatkaa 2 dl kermaa (itse käytin kuohua, jotkut tykkää vispistä) vaahdoksi ja sekoita kermavaahto jäähtyneen kiisselin sekaan. Kaada koko komeus kakkupohjan päälle tasaisesti.
Lisää vaniljatäytteen päälle vielä viimeinen kerros kakkupohjaa, peitä kelmulla tms ja laita jääkaappiin jähmettymään ja makustumaan. Saisi olla siellä ainakin yön yli.
Tässä vaiheessa olin itse oikein luottavainen. Kaikki oli mennyt nappiin. Jopa kermavaahdosta tuli kerrankin melko täydellistä. Vaniljatäyte maistui huikean hyvälle. Ehkä ihan vähän harmitti jälkeenpäin, että käytin vaniljasokeria enkä vaniljauutetta, josta olisi saanut enempi makua. Mutta hyvältä se maistui noinkin.
Seuraavana päivänä olikin edessä se itselle vaikein eli uusi oppimiskokemus. Marsipaanin värjäys, kaulinta ja kakun kuorrutus.
Ensin vatkataan 2 dl kermaa kovaksi vaahdoksi. Kermavaahto levitetään kakun päälle siten, että reunoille vaahtoa tulee aivan ohuesti (tässä kohtaa on tietenkin pitänyt ottaa irtopohjavuoan reunat pois kakun ympäriltä*) ja kakun päälle iso keko, jolla saadaan kakkuun hieman pyöreähköä muotoa.
Ensin vatkataan 2 dl kermaa kovaksi vaahdoksi. Kermavaahto levitetään kakun päälle siten, että reunoille vaahtoa tulee aivan ohuesti (tässä kohtaa on tietenkin pitänyt ottaa irtopohjavuoan reunat pois kakun ympäriltä*) ja kakun päälle iso keko, jolla saadaan kakkuun hieman pyöreähköä muotoa.
Ei se nyt ihan täydellisesti mennyt, mutta ensikertalaiseksi olin tyytyväinen. Marsipaania oli 250 grammaa, mikä on aika vähän tämän kokoiseen kakkuun. Monissa paikoissa mainitaan, että 24 senttisen kakun päälle tarvii ainakin tuplamäärän marsipaania. Ihan hyvin tuo pienikin määrä riitti, kun kauli tarpeeksi ohueksi mutta hieman hankalaa se homma oli, kuten kuvastakin näkyy.
Paksumpi kuorrute olisi auttanut aloittelijaa, sillä nyt sain päällykseen aikaiseksi mojovan reiän. Enempi massaa olisi myös helpottanut noiden sivujen kuorruttamista. Nyt niihin jäi jonkin verran laskoksia, mutta suht siististi sain tuon massan kuitenkin asettumaan. (Huomaa myös ohuen kuorrutteen alta kuultava kakkupohja.)
*) Jos olisit järkevä leipoja, kokoaisit kakun ylösalaisin irtopohjavuokaan ja ennen kuorrutusta kumoaisit kakun tarjoilulautaselle. Arvaatte varmaan, etten ollut järkevä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti